Pohjoismailla on paljon yhteistä. Monet niputtavat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan samaan nippuun hyvinvointimaiksi esimerkiksi elintason, yhteiskunnallisen järjestyksen, sosiaalietujen ja työelämän tasapainon suhteen. Mailla on kuitenkin myös eroja – esimerkiksi rahapelien monopoleja on käsitelty viime vuosien aikana hyvin erilaisilla lähestymistavoilla eri maissa.
Historiallisesti kaikki Pohjoismaat suosivat valtion monopolia rahapelien suhteen. Tämä toimi aikana ennen Internetiä, jolloin pelaajilla ei ollut vielä pääsyä nettikasinoille, kuten Instant Casino. Nyttemmin valtiot ovat joutuneet miettimään rahapelien sääntelyä uusiksi, kukin omalla tavallaan. Tässä artikkelissa käymme läpi naapurimaiden otetta monopolin pitämiseen tai purkamiseen, ja mietimme, mitä eväitä Suomi voisi ottaa omaan lähestymistapaansa.
Ruotsin lisenssijärjestelmä – Vahvaa valvontaa
Ruotsi on tuorein esimerkki lisenssijärjestelmään siirtymisestä, sillä maa muutti monopolijärjestelmän lisenssipohjaiseksi vuonna 2019. Lisenssijärjestelmässä ulkomaalaiset rahapeliyritykset voivat hakea toimilupaa, jonka saatuaan ne voivat tarjota rahapelejä laillisesti Ruotsin markkinoilla.
Uudistuksen myötä Ruotsin valtio on saanut pelifirmoilta suuret verotulot, sillä yritykset maksavat Ruotsissa 18 % veroa. Aiemmin pelifirmat eivät maksaneet Ruotsiin laisinkaan veroa, joten valtion kassaan satavat tulot ovat tietenkin uudistuksen hyvä puoli. Markkinavalvonta on tehokasta, sillä Ruotsi on ottanut käyttöön sanktioita yrityksiä vastaan, jotka eivät noudata sääntöjä. Tämä on vähentänyt luvattoman toiminnan määrää ja lisännyt vastuullista pelaamista.
Vahva valvonta toimii myös pelaajan eduksi. Ruotsin peliviranomainen Spelinspektionen valvoo tiukasti lisenssinhaltijoita ja asettaa rajoituksia esimerkiksi bonuksille ja markkinoinnille. Lisäksi käytössä on Spelpaus-järjestelmä, jonka kautta pelaajat voivat estää itsensä kaikilta lisensoiduilta pelisivustoilta yhdellä kertaa.
Tanska – Lisenssimallin edelläkävijä Pohjoismaissa
Tanska vapautti rahapelimarkkinat osittain jo vuonna 2012, jolloin sähköisesti toimitettavat pelit avattiin lisenssipohjaiseen järjestelmään. Valtiolla on kuitenkin edelleen yksinoikeus esimerkiksi raaputusarpoihin ja lottoon. Rahapelaamista säätelee Tanskan peliviranomainen Spillemyndigheden, joka valvoo aktiivisesti pelihaittojen ehkäisyä, muun muassa tarjoamalla kattavia itse-esto- ja pelaajansuojaohjelmia.
Tanskan mallia voi pitää toimivana, sillä se on johtanut korkeaan kanavointiasteeseen. Arvioiden mukaan nykyään jopa 90 % tanskalaisista pelaa lisensoiduilla, valvotuilla sivustoilla, mikä vähentää harmaan talouden ja laittomien pelisivustojen houkuttelevuutta. Uudistuksen tuloksena valtio hyötyy rahapelaamisesta paitsi lisenssimaksujen, myös verotuksen kautta.
Tanskan pelilisenssin myöntää Danish Gambling Authority eli DGA, joka on asettanut pelilisenssin saannille tiukat ehdot. Vaatimuksiin kuuluvat esimerkiksi tanskankieliset sivut ja asiakaspalvelu sekä rahansiirtojen välittäminen Tanskan kruunuissa. Maa on jo pitkään geoblokannut sivustot, joilla ei ole lisenssiä, joten Tanskasta käsin ei ole mahdollista käyttää lisenssittömiä nettikasinoita (ottaen huomioon, että VPN-palvelun käyttö on ongelmallista nettikasinoilla).
Norja – Vanhasta mallista pidetään kiinni kynsin ja hampain
Norja on ainoa EU:n ulkopuolinen Pohjoismaa, joten se on saanut vapaasti pitää kiinni monopolijärjestelmästään ilman huomautuksia Euroopan kommissiolta. Niinpä Norja jatkaakin yksinoikeuslinjallaan ja pyrkii estämään ulkomaisia pelisivustoja muun muassa maksuliikenteen estojen ja markkinointikieltojen avulla. Tämä malli ei kuitenkaan ole täysin onnistunut tavoitteessaan.
Norjan monopoli on osoittautunut jossain määrin tehottomaksi harmaan talouden torjunnassa. Norjalaiset pelaavat edelleen merkittävässä määrin ulkomaisilla sivustoilla, mikä viittaa siihen, että rajoittavat toimenpiteet eivät ole täysin tehokkaita. Pelaajat löytävät usein keinoja kiertää maksuliikenteen estot esimerkiksi käyttämällä kryptovaluuttoja tai e-lompakoita.
Vuonna 2023 tehdyn väestötutkimuksen perusteella Norjan rahapeliongelmat ovat kuitenkin puolittuneet onnistuneen politiikan ansiosta, joten nähtävästi maassa ollaan menossa hyvään suuntaan. Rahapelien saatavuutta ja markkinointia on rajoitettu pidemmälle, minkä uskotaan vähentäneen rahapeliongelmia. Tutkimuksen mukaan myös järjestelmän ulkopuolelle pelattu rahamäärä on vähentynyt.
Mitä oppia Suomi voi ottaa tästä kaikesta?
Suomessa rahapelijärjestelmää on pitkään hallinnut valtion monopoli, jonka tavoitteena on ollut kanavoida pelituotot yhteiskunnallisiin tarkoituksiin ja rajoittaa pelaamiseen liittyviä haittoja. Viime vuosina monopolia on kuitenkin kyseenalaistettu entistä enemmän, ja pitkän soutamisen ja huopaamisen tuloksena Suomi on päättänyt siirtyä lisenssijärjestelmään vuoteen 2026 mennessä.
Suomella on ollut hyvä tilaisuus tarkkailla naapureiden menestystä ja haasteita, joiden perusteella lainsäätäjät voisivat ottaa oppia uutta lainsäädäntöä rustatessaan. Esimerkiksi Ruotsissa yksi suurimmista haasteista on ollut kanavointiasteen pitäminen korkeana. Tiukka sääntely ja verotus ovat johtaneet siihen, että osa pelaajista hakeutuu yhä ulkomaisille sivustoille. Suomi voisi oppia tästä ja säätää lisenssijärjestelmän ehdot niin, että ne houkuttelevat riittävästi operaattoreita ja pelaajia lailliseen järjestelmään.
Tanskan malli on ollut menestyksekäs, mutta sekin on kohdannut haasteita peliyhtiöiden aggressiivisen markkinoinnin ja pelaajien suojelun suhteen. Suomessa tulisi varmistaa, että pelimainonta ei pääse hallitsemattomaksi. Norjan kokemus puolestaan osoittaa, että pelkästään rajoituksiin perustuva sääntely ei ole kovin tehokasta nykypäivän digitaalisessa ympäristössä. Tämä tukee Suomen päätöstä siirtyä lisenssijärjestelmään, sillä suljettu monopolimalli ei onnistu hallitsemaan koko nettipelaamisen kenttää.
